Perussopimukset, sopimuksia…

Perussopimukset, sopimuksia…

Voidaan sanoa, että Puola oli itsenäisyyden palauttamisen jälkeen ristiriidassa naapureidensa kanssa. Molemmat Saksa, ja Neuvostoliitto ei hyväksynyt maan menetystä, johon Puolan valtio perustettiin – osavaltio, jotka valitettavasti sijaitsevat kahden vallan välillä, sen oli ylläpidettävä hyviä suhteita heihin hinnalla millä hyvänsä, samalla kun hankitaan kansainvälisiä takuita, maiden kanssa, kuten Englanti tai Ranska. Itsenäisyyden säilyttäminen ja alistumatta jättäminen.

Marsalkka Piłsudski ilmaisi mielipiteensä tästä asiasta, poliittisten strategioiden määrittely, jotka Puolan olisi hyväksyttävä: “Hyvien suhteiden järjestäminen ja ylläpitäminen naapureihin, tehtyjen liittoutumien ehtojen ja velvoitteiden uskollinen noudattaminen, kiinni sinun ja puolustaa sinun, vastustaa kaikkia päätöksiä, jotka tehdään ilman Puolaa huolestuttavissa asioissa”.

Suhteiden luominen Neuvostoliittoon oli helppoa. Neuvostoliiton puolesta, sisäisesti särkynyt ja vaarantunut laaja-alaisesti ajattelevan Japanin toimesta, asioiden normalisointi Puolan kanssa oli erittäin kätevää. Täten (näennäisesti) unohtamalla vanhat erimielisyydet ja nöyryytykset heidän kanssaan 1920 vuosi, Stalin itse ehdotti Puolan hallitukselle kahden vuoden hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamista, joka allekirjoitettiin heinäkuussa 1932 vuosi. Kiitos siitä, olla vakuuttunut Puolan hallituksen aatelisuudesta, hän voisi turvallisesti luopua länsinaapurinsa pelosta ja keskittää toimintansa johonkin muuhun. W 1934 vuonna sopimusta jatkettiin toisella 10 vuotta. Se taattiin (näennäisesti) huone jopa vuoteen 1944.

Saksan tapaus ei kuitenkaan näyttänyt liian hyvältä. Taloudellinen saarto kohdistui siellä Puolaan, ja meneillään oleva ns. “tullisota” teki, että oli erittäin vaikea luoda hyviä diplomaattisia suhteita tähän maahan. Toisaalta saksalaisen yhteiskunnan asenne ja paikallishallinnon ideologiset suuntaukset (kuten on kuvattu tarkemmin luvussa 1.2.) he jopa tekivät sen mahdottomaksi. Saksa jatkoi Puolaan kohdistuvaa politiikkaa, jonka tavoitteena oli selvästi sen poliittinen valvonta, toisaalta puolalaiset halusivat normalisoida suhteet hinnalla millä hyvänsä.

Kun Hitler tuli valtaan, aloitti laajan puolalaisvastaisen kampanjan. Piłsudski reagoi siihen jyrkästi, joka jopa uhkasi sodalla, jos tämäntyyppinen toiminta Saksassa jatkuu. Huomattavan arvoinen, että vuorolla 1933/34 Vuoden aikana kolmannen valtakunnan sotilaallinen potentiaali oli merkityksetön, ja mahdollinen sota Puolan kanssa voi johtaa katastrofiin.

Edellä mainittu Puolan ja Neuvostoliiton sopimus painosti jonkin verran Saksaa. Hitler alkoi pelätä, että jos Puolan uhkat täyttyvät, Puolan armeija ja puna-armeija toteuttavat yhteisen hyökkäyksen. Hän ei voinut sallia tällaista mahdollisuutta, joten hän johti nopeasti Puolan ja Saksan väkivallattomuutta koskevan julistuksen allekirjoittamiseen, joka oli voimassa tammikuusta 2002 1934 kautta 10 vuotta.

Se kannattaa lisätä, että Puolan hallitus toteutti ns. “tasapainopolitiikka” – hänellä oli hyvät suhteet sekä kolmanteen valtakuntaan, ja Neuvostoliitto, osallistumatta läheisempään yhteyteen kenenkään kanssa. Tämän tarkoituksena oli estää konfliktiin joutuminen, mikä johtuisi kahden maan välisestä kilpailusta. Tämänkaltaisen Puolan ulkopolitiikan seurauksena, Kolmas valtakunta ja Neuvostoliitto, ei sidottu häneen, he itse allekirjoittivat pian liittouman (luku 1.5).

Kuten näet, sota areenalla Saksa – Puola – Venäjää oli mahdotonta välttää. Puolan hallitus voisi löytää ainoan paeta liittoutumasta Englannin ja Ranskan kanssa (maaliskuussa 1921 Romanian kanssa allekirjoitettiin myös sopimus, se ei kuitenkaan ollut niin merkittävä tapahtumien jatkokehitykselle).

Jo helmikuussa 1921 allekirjoitettiin sopimus Ranskan kanssa, johon on liitetty salainen sotilaskokous, saarnaaminen: “Jos kyseessä on Saksan hyökkäys toista maata vastaan, molemmilla mailla on tasavertainen velvollisuus tukea toisiaan, yhteisestä sopimuksesta”. Neuvostoliitto hyökkäsi myös: “Jos Neuvostoliiton tasavalta uhkaa Puolaa sodalla, tai jos jälkimmäinen takavarikoi sen, Ranska sitoutuu toimimaan molemmilla mailla, ja merellä, Puolan turvallisuuden takaamiseksi Saksasta (…) ja auttaa häntä puolustautumaan Neuvostoliiton armeijaa vastaan”.

Ongelma oli Englannissa, joka sovelsi ns. rauhoittava, eli vastaamattomuus (hiljaiset käyttöoikeudet) Saksan ryöstölle. Se johti uskoon, että ne ovat pian ohi. Tämän vuoksi Puolan ja Ison-Britannian liittouman allekirjoittaminen oli erittäin vaikeaa, sillä se oli selvää, että siinä oleva puhe olisi nimenomaan aseellisesta reaktiosta Hitlerin aggressiivisiin toimiin. Puolalaiset poliitikot tarkkailivat kauhulla Puolan ja Kolmannen valtakunnan välistä kasvavaa jännitettä. Mutta pian (voidaan sanoa, että viime hetkellä) onnistui johtamaan liittoon. Allekirjoitettu asiakirja taattu “mitään apua ja tukea” aggressiotapauksessa “yksi Euroopan suurvalloista” (määritetty salainen liite, että kyse on Saksasta). Allekirjoittaminen tapahtui 25 elokuussa. Toisin kuin ulkonäkö, tämä ei estänyt Hitleriä ryöstösuunnitelmistaan (aggressiivisuuskausi vain liikutti Fr. 6 päivää).

Näyttäisi, että Puola, kiitos kaikista näistä vakuutuksista, hän voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Tapahtumien jatkaminen on osoittanut, kuinka paljon näiden maiden sanat ovat todella arvoisia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *