Sodanjälkeinen aika

Sodanjälkeinen aika

27 huhtikuu 1945 r. itsenäinen valtio julistettiin, perustamalla väliaikainen liittohallitus Karl Rennerin johdolla. Itävalta säilytti rajansa Itävallan kanssa 1937 r., mutta se jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, voittavien voimien valvonnassa – USA, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska. Itse Wien, Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, se jaettiin myös neljään ammattialaan. Kaupungin keskusta oli vuorollaan kaikkien voimien hallinnassa, joka muuttui joka kuukausi. Itävallan ja Wienin tilanne oli hyvin samanlainen kuin Saksan ja Berliinin, jälkimmäisessä kuitenkin Neuvostoliiton alue lopulta erottui, kun taas Itävalta pysyi yhtenäisenä, koska täällä oleva kommunistinen puolue (toisin kuin Saksan tilanteessa) menetti äänestäjien tuen.

Tuloksena olivat suurvaltojen viileät suhteet, että miehitys venyi 10 vuotta. Itävaltalaisten oli vaikea aika. Kansallisten muistomerkkien uudelleenrakentaminen oli kallista ja hidasta, ja kauppaa hallitsivat mustat markkinat. 15 saattaa 1955 r. Itävallan valtiosopimus on ratifioitu, jossa Itävalta julisti ikuisen puolueettomuutensa. Sen jälkeen kun liittoutuneiden joukot vetäytyivät joulukuussa 1955 r. tasavallasta tuli YK: n jäsen. Neutraalin maan pääkaupungina, sijaitsee Varsovan sopimuksen maiden välittömässä läheisyydessä, kylmän sodan vuosina Wienistä tuli houkutteleva kaupunki vakoojille ja diplomaateille. W 1961 r. Kennedy ja Hruštšov tapasivat täällä, vuosi 1979 Carter ja Brežnev.

Itävallan kansainvälinen mielipide on kärsinyt, kun sisään 1986 r. Kurt Waldheimista tuli Itävallan presidentti, entinen YK: n pääsihteeri (vaikka paljastettu, että hän palveli luutnanttina saksalaisen Wehrmachtin joukossa, jota syytettiin sotarikoksista). Waldheimiä vastaan ​​ei kuitenkaan ollut konkreettisia todisteita, mutta monien maiden hallitukset eivät hyväksyneet sitä. Sisään 1985 r. Der Schwierigste Job der Welt Waldheim ei maininnut kolmivuotista asepalvelustaan. Vain 1993 r. Kansleri Franz Vranitzky myönsi melko myöhäisessä kommentissaan Itävallan osallistumisesta toiseen maailmansotaan, että maanmiehensä ”palvelivat vapaaehtoisesti natsismia”.

W 1992 r. Waldheim korvattiin Itävallan kansanpuolueella, joka tuli samasta Itävallan kansanpuolueesta (Alkuperäinen pakkaus) Thomas Klestil, joka voitti helposti seuraavat vaalit huhtikuussa 1998 r.

Euroopan unionin vuodet

Sodanjälkeisinä vuosina Itävalta työskenteli ahkerasti taloudellisen kuilun poistamiseksi. W 1972 r. tehty Euroopan talousyhteisön kanssa (nykyisessä Euroopan unionissa) sopimus vapaasta markkinataloudesta, ja heinäkuussa 1989 r. on hakenut täysjäsenyyttä. W 1994 r. edellytykset sovittiin ja itävaltalaiset, suoritetun seurauksena 12 Kesäkuu 1994 r. kansanäänestys, hyväksyivät maansa liittymisen Euroopan unioniin ("For” hän vastasi 66,4% äänestäjät). Itävallasta tuli virallisesti EU: n jäsen 1 tammikuu 1995 r.

Helmikuussa 2000 r. Itävallasta on jälleen tullut kansainvälisen kritiikin kohde, kun se on äärioikeistolainen vapauspuolue (FPÓ) muodostivat uuden ÓVP: n kanssa, koalitiohallitus, liittokansleri Schlusselin johdolla. Ensimmäistä kertaa vuosien ajan 70. Itävallan sosiaalidemokratia (SPE) hän ei tullut valtaan ollenkaan, jopa koalitiokumppanina. Uusi hallinto, vaikkakin valittu demokraattisessa äänestyksessä, hänet tuomittiin epäonnistumiseen jo ennen kuin ryhdyttiin toimiin. Euroopan unioni määräsi välittömästi Itävallalle pakotteet kaikkien korkean tason diplomaattisten kontaktien jäähdyttämisen muodossa.

Harvat itävaltalaiset olivat tyytyväisiä ÓVP: n ja FPÓ: n väliseen sopimukseen, sitä enemmän, että se jätti suosituimmat mielenkiintoalueelta, kyselyjen mukaan, puolueen SPO (nauttia tuesta 33% äänestäjät, että 26,9% saatu ÓVP ja FPÓ). FPÓ-puoluetta vastaan ​​järjestettiin julkisia mielenosoituksia useissa Itävallan kaupungeissa. Useimmille itävaltalaisille, nämä molemmat vastakkaiset FPO: t, samoin kuin sen seuraajat, suurin huolenaihe oli kuitenkin välitön, melkein "ennaltaehkäisevä".” Euroopan unionin vastaus, todistamassa, Heidän mielestään, vähäisessä roolissa, joita Itävallan valtio suorittaa eurooppalaisten suhteiden areenalla. Pakotteet osoittautuivat tarpeettomiksi, mutta jopa haitallista, joten ne peruutettiin jo syyskuussa 2000 r.

Pöly ei ole vielä ratkaissut Itävallan poliittisia epäonnistumisia, kun toinen suuri tragedia ravisti maata, josta kaikki maailman sanomalehdet kirjoittivat isoilla kirjaimilla. Marraskuussa 2000 r. w Kaprun, vuoren huipulle menevässä Gletscherbahnin köysiradassa puhkesi vaarallinen tulipalo, jossa se menetti henkensä 155 ihmiset. Se oli traagisin vuoristokatastrofi ihmiskunnan historiassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *